Koululaisten kanssa

Tänään (7.9.2019) olikin mukava päivä museolla; enolaiset koululaiset perheineen viettivät yhteistä tekemisen päivää, ja yksi pistäytymispaikoista oli museolla. Oli mukava kuunnella ihmisten löytävän isovanhempiaan pahvitehdas-näyttelyn vanhoista valokuvista ja aikuisten selittävän uteliaille lapsilleen vanhojen esineiden käyttötarkoitusta. 

Museon piharakennusten suojissa oli tarjolla "perinnelelun" tekoa: puuauton kasaamista juuri sitä varten paikalle tuoduista ja suunnitelluista elementeistä. Ohessa jokunen kuva tästä toimeliaisuudesta (lupa julkaisemiseen on kysytty):

 

Olihan se koulunkäynti ennen muuta toista - joissakin asioissa kenties kehnompaa, joissakin kiehtovampaa. Ainakin koulurakennukset ennen olivat noin miljoona kertaa kauniimpia kuin nyt. Nyt ehkä sitten opet...

 

Bloginpitäjä suuntasi retkensä tänään myös kirjastolle, jossa sielläkin on esillä kiinnostava historiallinen valokuvanäyttely. Matkalla kirjastolle silmiin osui mukava postitoimipiste. Jotain positiivista postista, kerrankin!

Puun ja kuoren välissä...

Tänään (15.6.) Maaseudun Sivistysliitto organisoi Siikavaaran kodikkaalla kylätalolla pidetyn pettujauhopäivän. Kylläpä oli mielenkiintoista, opettavaista ja hauskaa. Vakavampia mietteitä heräsi pohdittaessa sitä, mikä hätä ja puute ihmisillä on ollut, kun leipää on pitänyt monen mutkan kautta tehdä aineksista, joiden jauhoksi asti taipuminen on aikalailla työlästä. 

 

 

 

Nyt monen talkoolaisen kotikuistilla lienee pettuliinoja kuivumassa, odottamassa paahtamista, jauhamista ja ruuanvalmistukseen käyttämistä. Vaikka päivä oli mukava, sopii toivoa, että koskaan ei äitien ja isien tarvitsisi vuolla puusta leipätarpeita lapsilleen! Ehkä emme ymmärrä, miten paljon meillä on nyt, kun on leipää, keittoa, hilloja ja mehuja... ja tänään myös (pettu)lettuja! Kiitos järjestäjille ja mukaan tulleille!

Maakuntamuseopäivä Valtimolla

Eilen vietettiin Valtimolla pohjoiskarjalaista maakuntamuseopäivää. Ensin oli seminaari hienossa Valtimon valtuustosalissa. Tarja Raninen-Siiskonen kertoi kaikenlaisesta yleisestä museorintamalla tapahtuneesta ja tapahtuvasta.

Tanja Rovio-Murto puolestaan puheli samantapaisista asioista, vähän toisesta kulmasta, ja Reetta-Mari Kellokumpu Utran menneisyyttä puivasta hankkeestaan:

 

Kuultiin myös jotain jännittävää: murhamysteeri rääkkyläläisestä menneisyydestä:

Päivän päätteeksi päästiin perehtymään kahteen valtimolaiseen museoonkin. Hartaudella tehtyihin, vaalittuina pidettyihin. Voihan nostalgia!

 

 

Kuin sokeriksi pohjalle vieraille esiteltiin vanhaan koulurakennukseen laadittu/laadittava koulumuseo. Miten ennen näitä kouluja rakennettiinkin rakkaudella ja estetiikkaa varauksetta tuhlaillen. Ja nyt ei millään löydy rahoja lasten koulupäivän raameihin...

Kiitos Valtimo!

Kunnia sille, jolle se kuuluu

Eno-Seuran vuosikokouksessa 26.3.2019 elettiin pieni juhlallinen tuokio, kun Alapappilan restauroinnissa kunnostautunut Pentti Hiltunen sai vastaanottaa seuran kiitoksena Pentin työtä kumartavan kunniakirjan. Alapappilan talo, tila ja pihapiiri ovat olleet kovasti tärkeitä monelle monelle enolaiselle sukupolvesta toiseen. Tämän blogin ylläpitäjälle miljöö on tatuoitunut muistojen iholle paikkana, jossa vietettiin kaksi rippikouluviikkoa, kokoonnuttiin useasti Kiiskisen Sakarin ja Nuutisen Tapanin kitaroinnin ympärille myös rippikoulun jälkeen, ja jossa kesällä 1971 tapailimme esseniläisten ystäviemme kanssa kerran jos toisenkin.

Eräänä kesänä 2000-luvulla saimme istua Alapappilan aitassa laulamassa vanhoja rippikoululauluja, ja pari vuotta myöhemmin meidät otettiin vastaan tuossa talossa (ah niin kovasti aikuistuneiden) esseniläisten nuoruudenystäviemme kera. Kiitos näistäkin mahdollisuuksista.

Kun Alapappilan rakennusta on vaalittu, samalla on vaalittu monen enolaisen muistojen aarrearkkua. Iso kiitos ja iso kunnia!