Eno-Seuran vuosikokouksessa 26.3.2019 elettiin pieni juhlallinen tuokio, kun Alapappilan restauroinnissa kunnostautunut Pentti Hiltunen sai vastaanottaa seuran kiitoksena Pentin työtä kumartavan kunniakirjan. Alapappilan talo, tila ja pihapiiri ovat olleet kovasti tärkeitä monelle monelle enolaiselle sukupolvesta toiseen. Tämän blogin ylläpitäjälle miljöö on tatuoitunut muistojen iholle paikkana, jossa vietettiin kaksi rippikouluviikkoa, kokoonnuttiin useasti Kiiskisen Sakarin ja Nuutisen Tapanin kitaroinnin ympärille myös rippikoulun jälkeen, ja jossa kesällä 1971 tapailimme esseniläisten ystäviemme kanssa kerran jos toisenkin.
Eräänä kesänä 2000-luvulla saimme istua Alapappilan aitassa laulamassa vanhoja rippikoululauluja, ja pari vuotta myöhemmin meidät otettiin vastaan tuossa talossa (ah niin kovasti aikuistuneiden) esseniläisten nuoruudenystäviemme kera. Kiitos näistäkin mahdollisuuksista.
Kun Alapappilan rakennusta on vaalittu, samalla on vaalittu monen enolaisen muistojen aarrearkkua. Iso kiitos ja iso kunnia!
